Olen tätä kirjoittaessani Los Pacosissa ja aurinko paistaa, on luvattu yli kolmenkymmenen asteen lämpöä täksikin päiväksi.

Näiden muutamana täälläolopäivän aikana olen käynyt kampaajalla pesettämässa tukkani ja asioinut - suomeksi (Kampaaja oli espanjalainen vanhempi naishenkilo) Olen juonut maitokahvit erinäisissa paikoissa - suomeksi. Ja katuja tarpoessani kuulen joka puolelta suomea.

Espanjan Aurinkorannikko, Fuengirola ja erityisesti sen kaupunginosa Los Pacos ovat monen ikääntyneen suomalaisen, sekä ei rahallisesti rikkaiden  että todella varakkaiden paratiisi. Jos ei ole golfinpelaaja, on ehkä raihnas ja reumaattinen tai astmaattinen ikäihminen. Sää on hyvä raihnaisille luille ja kolotuksille. Mutta täällä on paljon myös nuoria ihmisia, tyoelämssä täysilla mukana olevia sapattivuotta viettäviä, täällä on paljon perheitä, jotka tulevat nimenomaan Fuengirolan tienoille lapsiensa kanssa, koska täällä on Aurinkorannikon suomalainen koulu. 

Mikä minä sitten olen kun olen täällä paratiisissa? Olenko harkitsemassa muuttoa aurinkoon pois Suomen loskakeleistä, syksyn pimeydesta ja sateesta? Vaiko raihnainen seniorikansalainen? No jaa, myönnettävä on, että syksy lokakuun lopusta  jouluun saakka on iän mittaan tullut aina vain väkivaltaisemman tuntuiseksi alati lyhenevine päivineen. Jos minun elakeläisen rahapussissa on säästöön jäänyt lentolipun ja halvan asymisen verran ylimääräistä, olen alkanut joka vuosi harkita pyrähtämistä pariksi viikoksi valoon ja  lämpimään. Ja olen jo muutaman kerran sen tehnytkin. Mutta että kokonaan pois sielunsa maisemasta? Sitä en voisi enää näillä ikävuosilla ajatella. Heti tulee mileenn monta asiaa joita ikävöisin, nousee melkein pala kurkkuun kun vain haaveilenkin sellaisesta. Ei, en minä nyt ole täällä muuttoa tekemässä, en edes harkitsemassa, olen täällä pojanpoikani yo-juhlia viettämässä.

Escuela finlandesan, Aurinkorannikon suomalaisen koulun rehtorina toimii ystäväni vuosien takaa, Juha Helvelahti. Hän istui samassa Suomen ruotsinopettajien hallituksessa, kun olin 2-vuotiskauden yhdistyksen puheenjohtajana. Nuorempi pojanpoikani päätti Escuela finlandesassa peruskoulun ja oli erityisen onnellinen siitä että ruotsin numero nousi 8:aan. Rehtori opetti häntä. "Juhan tunneilla ei voi olla oppimatta.", hän totesi ihastellessani hanen numeroaan. "Miksi?" kysyin. "No siksi että sinne ei voi mennä tehtävät tekemättä ja se pitää tiukan kurin." Kysyin tuntuuko keljulta kun kuri on jämpti. Vastaus oli: "Ei, se on vaan hyva."  Kiitos, Juha! Vanhempi pojanpoika kirjoitti koulusta ylioppilaaksi ja tuloksia piti jännittää loppumetreille saakka, kun nuori mies kiireessaan unohti huomioida ruotsin kielen yhden tehtävän ja 66 pistetta sipaistiin yhteispistemäärästä oitis tauvaan tuuliin. Mutta läpi meni ja juhlat viettettiin Escuela finlandesan koripallokentällä porottavan auringon alla. Rehtorin puhe kosketteli koulun henkeä, nuoria ja alkoholia ja humalahakuisuutta, josta seurauksena sattuu ikäviä asioita. Niiltä ei ollut Aurinkorannikon suomalaiskoulukaan välttynyt.

Espanjanmatkani aikana ehdin havainnoida -tosin hyvin summittaisesti - ikäihmisten asemaa espanjalaisessa yhteiskunnassa. Ulkopuolisena ja vain hajahavaintoja tehden. Luin lehdestä että Espanjassa on 7 miljoonaa eläkeikäistä! Mutta espanjalaispaikoissa syödessäni iltaisin havaitsin miten oli otettu myos mummot ja vaarit nuorten mukaan ruokailemaan tai vain juomaan lasillinen viiniä.

Mielipaikakseni muodostui  lähellä oleva Canteera-baari, jota pitää nuori pariskunta. Baarin televisio nayttää urheilua, vanhat ukot pauhaavat mielipiteitään ja nuori baarinpitajapariskunta hihkuu kommentteja heidän mukanaan. Cervezaa, olutta näkyvät siemailevan. Humalasta ei kuitenkaan ole tietoakaan. Samaisen nuoren Canteeraan isäntäpariskunnan tapasin myös vapaata sunnuntai-iltaa viettämässä Rozuela- ravintolan ulkoterassilla. Olin siellä nuoremman pojanpojan kanssa syömässä. Canteeran pariskunta tervehti ystävallisesti minua, kanta-asiakastaan, ja asettui vajaan parikuisen vauvansa ja vauvan isoisoaidin kanssa siemailemaan sangriaa. Isoisoäiti otti tottuneesti pienokaisen hoivaansa tämän itkiessä. Kohta vauva oli isomummonsa sylissa turvallisessa unessa kaiken mekkalan keskella. Vauvan olin nähnyt nukkuvan vaunussa edellisena paivana hurjan huudon ja mieleipiteenvaihdon keskella Canteera-baarissa. Mutta nyt oli otettu isomummo mukaan ja lähdetty kimpassa iltaa istumaan.Sellainen isomummo haluaisin minäkin olla.

Kaikki suomalaiset Espanajankävijät ylistävät terveydenhoitoa korkeatasoiseksi. On selvää että lyhyen ajan maassa viipyvät saavat matkavakuutuksensa turvin hyvän hoidon hyvissä sairaaloissa. Mutta he, jotka ovat saaneet residenssioikeudet, eli pysyvän maassa-asumisoikeuden saavat sairaanhoidon palvelut ilmaiseksi. Muista kustannuksista sen verran, että asumiskulut ovat kohtuulliset ja ruoka halvempaa. Täällä asuu vuokralla yhden makuuhuoneen ja olohuoneen ja keittiön asunnossa 350 eurolla pitkaaikaisella sopimuksella, turistin piipahtaessa vuokra on 250 euroa viikolta tai minun tapauksessani 9 päivältä. Vihannekset ja hedelmät ovat edullisia ja hyviä ja muutkin ruokakulut ovat edullisia jos osaa "oikein" ostaa. Joku on väittänyt että köyhempienkin suomalaisten eläkeläisten kannattaisi panna rahaa vähän sukanvarteen,kerätä matkarahat kasaan ja tulla viettämään eläkepäiviä aurinkoon.

Summa summarum. Totta puhuen,ei tämä luitenkaan niin halpaa ole että eläkeläinen kuin eläkeläinen pystyisi täällä herroiksi elämään. Jos eläke on 700 e, ei sillä täällä pärjää vaikka matkarahat putoaisivat taivaasta. Tämä on sittenkin melko varakkaiden suomalaisten temmellyskenttää. Ihmisten, jotka osaavat kieliä, jotka ovat tottuneet hakeutumaan erilaisiin sosiaalisiin verkostoihin. Ja ainakin pitää olla kumppani, jonka kanssa taivastella huonosti toimivia lukkoja tai hoitaa auringon polttamaa selkaa - ja jakaa kustannuksia.

En voi kuvitella kauheampaa asiaa kuin yksinäinen ikääntynyt suomalainen. Yksinäisyys ja raihnaisuus ei muutu iloiseksi asiaksi edes Espanjan auringon alla. Usein vapaa-ajan vietto on halvan viinin lipittelyä ha Suomi-TV:n katselua.

Mutta niin kauan kuin on virtaa ja rahaa, kannatta täällä piipahtaa nauttimassa Välimeren ja Espanjan tarjoamasta auringonvalosta, lämmöstä ja rantakadun ihmisvilinästä - tai Los Pacosin rauhasta.