Viime aikoina hoitotyön eettiset arvot ovat osin unohtuneet. Tehokkuus ja voitontavoittelu ovat nousseet ensisijaiseksi myös hoitotyössä.  Vuosien ajan esim. Tampereen kaupungin laitoshoito on ollut arvioinnin ja arvostelun kohteena, eikä syyttä, sillä sekä lääninhallitus, että oikeusasiamies ovat puuttuneet Koukkuniemen vanhainkodin tilanteeseen. Parannusta ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi.

Laitoshoidossa on tullut tavaksi rikkoa räikeästi ja julkisesti vanhan ihmisen perusoikeuksia. Suomalaiset poliitikot ovat ärhäkästi arvostelleet muiden maiden ihmisoikeusloukkauksia, mutta omassa maassa ja omassa kaupungissa ihmisoikeusloukkaukset ovat jokapäiväisiä, eikä niihin kukaan puutu. Esimerkkinä mainittakoon ikäihmisen oikeus valita asuinpaikka. Laitoshoitoon tullut ikäihminen menettää varsin nopeasti oikeuden vapaasti muuttaa toisen kunnan alueelle.

Suomen perustuslaissa ihmisen oikeudesta on sanottu: ”Lain on oltava kaikille sama, sana on vapaa, voi uskoa tai olla uskomatta, voi kokoontua ilman lupaa, voi valita asuinpaikkansa ja liikkua vapaasti.” Oikeutta asuinpaikan valitsemiseen ei tule rajoittaa ikään tai muihinkaan ominaisuuksiin. Laitoshoitoon siirtynyt ihminen menettää kuitenkin iästä riippumatta tämän ihmisen perusoikeuden myös Tampereella.

Asenteet ikäihmisiä kohtaa ovat koventuneet. Kun yhteiskunta alkaa nähdä ihmisen tuotantohyödykkeenä, niin ihmisen itseisarvo katoaa. Tämän maan päättäjien on vaikea nähdä positiivista ihmisen vanhenemisessa. Ikäihmisten kokemusten arvoa vähätellään sillä, ettei nykyisin tarvita vanhojen ihmisten tieto-taitoa. Vanhan ihmisen vahvuutta: elämän viisautta ei haluta tunnustaa yhteisöjen ja yhteiskunnan voimavaraksi.

Asenteiden koventumisesta kertoo se, että yli 65 vuotiaista joku tekee itsemurhan joka toinen päivä. Itsemurhia tapahtuu myös laitoksissa. Näihin ei kiinnitetä huomiota, koska niihin kuolee vanhoja ihmisiä. Taustalla on usein syrjäytymisen kierre, masentuneisuus ja hoidon puute.

Perustuslaissamme on sanottu: ”Valtion ja asuinkunnan on turvattava ihmisarvoisen elämän puitteet silloin, kun omat voimat eivät riitä.”

Meidän maassamme kuolee jatkuvasti vanhuksia ennenaikaisesti hoidon puutteeseen, heikkoon hoitoon ja lääkkeiden kontrolloimattomuuteen. Lääninhallitus ja oikeusasiamies ovat antaneet näistä huomautuksia kunnille, tuloksetta.  

Suurimmat epäkohdat, jotka johtavat ennenaikaiseen kuolemaan ovat yli lääkitseminen, lääkkeiden kontrolloimattomuus ja liikunnan puute sekä fysioterapian puute. Laitoshoito johtaa liian helposti liikuntakyvyn heikkenemiseen ja sänkypotilaaksi. Tästä on lyhyt tie saattohoitoon. Hoitajia, ulkoiluttajia ja fysioterapeutteja kunnat ja kaupungit eivät ole palkanneet tarpeeksi. Sängyssä makaamisen tuskaa yritetään lieventää runsaalla lääkitsemisellä, johon osa potilaista menehtyy.

Laitoksissa tapahtuneita kuolemantapauksia ei tutkita riittävästi. Omaisten olisi syytä pyytää jokaisesta kuolemantapauksesta puolueeton kuolemasyyn selvittäminen. Hoidon laiminlyönneistä, hoitovirheistä ja ihmisoikeusrikkomuksista henkilöiden itse tai omaisten tulisi tehdä tutkimuspyyntöjä ja rikosilmoituksia poliisille.

Reijo Kauppila, valt. tri