Häme, blogikirjoitukset
Kirjoittajat:
Hakkarainen Raimo Senioripuolueen hallituksen jäsen
Kotala Raimo Lahden kaupunginvaltuutettu,
SSP Hämeen paikallisosasto puh.joht.
Lilius Ulla varavaltuutettu
*******
12.4.2010
Ulla Lilius:
Eivät eläkeläiset halua sosiaaliluukulle
Totta että kaikilla ei ole töitä nyt laman kourissa vielä kärvistellessämme. Silti me eläkeläiset olemme huolissamme itsestämme ja kavereistamme. Kyllä me olemme huolissamme lapsistamme ja lastenlapsistammekin. Autamme heitä sen minkä pystymme. Mutta totta on sekin että eläkejärjestelmämme ei ole oikeudenmukainen. Se rankaisee pitkäikäisyydestä. Varsinkin jos on pirteä pitkäikäinen, niin kuin 93-vuotias Heta, jonka kanssa olen osunut useammalle lähitienoolle suunnatulle bussimatkalle. Viimeksi Heta sanoi, että nyt ei enää matkustella. Eläke on huvennut kuin hieno hiekka sormien lomitse. Oli tullut 50 euron kuukausivuokran korotuskin. Iloinen Heta oli oudon vakava vakavaksi, kun pysähdyimme matkan varrella kahville. Hän kertoi että pelkää että hänelle käy samalla tavalla kuin naapuritalon Irjalle, joka noli elämänsä ensimmäisen kerran joutunut käymään sosiaaliluukulla. Heta totesi että se olisi hänelle liian kova paikka.
Eikö olisi viisaampaa päivittää eläkkeet eläkeläisen ostoskoria ja muita kustannuksia vastaavaksi? Miksi kierrättää rahat asumistukien ym. kautta? Toistakymmentä vuotta eläkelaitosten tuotot ovat olleet keskimäärin 7 miljardia euroa vuodessa! Luette aivan oikein... 7 miljardia euroa vuodessa! Miksi eläkelaitokset vain ahneesti kasvattavat pääomaa? Raha ja tuotot ovat kylmää tavaraa jos niillä ei tehdä ihmisille hyvää. Heta on tottunut venyttämään penniä ja hän haluaa maksaa laskunsa.
Muistutan, että eläkeläiset ovat ihan itse rahastonsa perustaneet ja kasvattaneet oman työn tuotosta omaksi turvakseen! Mutta tunnetusti kaikkia päättäjiä leimaa yhteinen vaiva - muistamattomuus.
27.3.2010
UllaLilius:
Mummot kunniaan
Suomessa, täällä hyvinvointivaltiossa, on päivän puheenaiheena vellonut pitkään kahden mummon kohtelu. Varsin yleisesti ollaan sitä mieltä että mummojen kohtelu ei ole oikein. Onko meidän suomalaisten perheen arvostus siis muuttumassa? Silmät ovat avautumassa sille että ikäihmiset ovat osa ns. laajennettua perhekäsitystä. Sille että isoäidit ja isoisät ansaitsevat muutakin kuin kylmäkiskoista laitoshoitoa. Mummot tarvitsevat läheistensä läheisyyttä ja huolenpitoa!
Suomessa omaiset on etäännytetty perhesidonnaisuudesta. Sijaisomaisiksi on otettu viranomaiset. Arjen asioita paetaan lakipykälien taakse. Mutta arkeen kuuluu välittäminen, läheisistä huolen kantaminen. Me suomalaiset olemme vieraantuneet terveistä perusarvoista, kun meitä on heitelty milloin minkäkin rakennemuutoksen ja tuottavuuslaskelman mukaan pohjoisesta etelään. Maaseutu on autioitettu yhteisöllisyyttä ylläpitävät maaseutumiljööt. Yksi on lähtenyt Ruotsiin töihin, toinen tekee pätkätöitä etelässä ja kolmas miettii mitä mummolle tehdään, kun mummo on jäänyt yksin sinne vanhaan mökkiinsä. Pitäisikö mummo karkottaa laitokseen? Mummo on tässä viranomaismyllytyksessä muuttunut ongelmaksi, laitoskamaksi.
Mutta nyt Suomessa on havahduttu siihen että mummoille ei saa tehdä ihan mitä vaan. Mummojen karkottaminen ei olekaan oikein. Mitä? Suomessa, jossa ollaan niin varovaisia muista kulttuureista tulevia kohtaan, onkin huomattu että on olemassa kulttuureita joissa mummot ovat tärkeitä ja niin rakkaita että heille ei anneta tehdä mitä vaan. Viittaan tässä tietenkin KHO:n päätökseen karkottaa egyptiläinen isoäiti poikiensa luota takaisin Egyptiin ja venäläinen isoäiti tyttärensä luota takaisin Venäjälle. Tuntuipa hyvältä kuulla nuoren suomalaisen naisen televisiouutisissa sanovan että tietenkin mummo on osa perhettä ja hänen on saatava jäädä lastensa luokse.
Egyptiläisen ja venäläisen mummon riepottelu on saanut tunteemme pintaan. Avaammeko silmämme mummojen kaltoin kohtelua kohtaan laajemminkin omassa kulttuurissamme? Kysynkin, miksi tämän asian piti tapahtua Egyptin ja Venäjän kautta kiertäen. Siis me kuitenkin sisimmässämme olemme sitä mieltä, että me emme kohtele omia isovanhempiamme niin kuin pitäisi. Meilläkin vanhat ihmiset, isovanhemmat ovat olleet yhtä tärkeitä kuin Egyptissä ja Venäjällä, jossa he ovat osa elämää ja joista lapset ja lapsenlapset kantavat huolta.
Suomessa mummojen omaisia ovat, kuten edellä totesin viranomaiset. Me haemme tukea milloin mistäkin laista. Kauhistelemme omien laitoksiin ja yksinäisyyteen karkotettujen mummojen kohtaloa. Omien mummojemme! Egyptiläisillä ja venäläisillä on meille paljon opetettavaa.
14.2.2010
Raimo Hakkarainen:
Pohdintaa eläkkeistä ja bonuksista ja vähän muustakin
Puheet eläkkeiden leikkaamisesta:
Vaikka kuinka asiaa väännettäisiin, me eläkeläiset olemme itse työtä tehdessämme jokaisesta palkasta maksaneet omaa eläkettämme. Eläkkeet ovat menettäneet ja menettävät ostovoimaansa jo muutenkin kiitos taitetun indeksin, joten eläkkeisiin ei missään nimessä saa tehdä enää ylimääräisiä heikennyksiä.
Kaikki, joiden eläke on alle puolentoista tonnin bruttona/kk nykypäivänä Suomessa, joutuvat taiteilemaan hernekeitto ja nuudelilinjalla selvitäkseen kuukaudesta toiseen. Ruokahan on oikeastaan ainoa asia mistä pakollisten elämiseen liittyvien kustannusten jälkeen pystyy tinkimään. Sen hyväksyn että suuria eläkkeitä leikataan, alaraja voisi olla 5000 e/kk lähtien aina kymmenien tuhansien eläkkeisiin asti. Kohtuus on oltava siinäkin että otetaan niiltä joilla on mistä ottaa.
Eläkeputken katkaiseminen:
Samoin eläkeputken katkaiseminen kokonaan on minusta hyvin kyseenalainen teko. Hallituksen on aivan turha luulla että joku 55-62-vuotias työttömäksi jäänyt enää saisi töitä muuten kuin aivan poikkeuksellisessa tapauksessa.
Eläkeläiselämän julmaa arkea:
Viime viikolla minulle kerrottiin että vuokralla asuva eläkeläispariskunta oli joutunut pyytämään ruokarahaa omilta työttömiltä lapsiltaan, jotta saivat syödäkseen. Pienet eläkkeet olivat kuluneet lääkkeisiin ja muihin pakollisiin laskuihin.
Vanhusten kohtelu:
Uutiset vanhusten kohtelusta ja "ylilääkityksestä" sekä kuolemaan johtavasta huonosta hoidosta huolettaa meitä ikääntyviä ihmisiä. Näitä ikäviä asioitahan on selvitelty oikeudessakin. Yhä useampi vanhetessaan on alkanut laatia hoitotestamentteja. Hoitotestamentti on vapaamuotoinen asiakirja, jolla henkilö ilmoittaa, ettei halua elämäänsä keinotekoisesti jatkettavan esimerkiksi pitämällä häntä hengityskoneessa onnettomuuden jälkeen, jos nopeaa toipumista ei ole odotettavissa. Mutta minusta henkilökohtaisesti tällaisten sopimusten tekoon ei saa liittyä painostusta tai manipulointia ainakaan yhteiskunnan taholta. On huolehdittava siitä että jokaisella vanhuksella on joku omainen tai lähimmäinen joka on voimien vähetessä hänen äänitorvensa.
Suomalaisten oikeudentaju ja yli ymmärryksen menevä bonusjärjestelmä:
Suomalaiset sinnitellessään alle tuhannen euron eläkkeellä tuntevat itsensä loukatuksi ja nöyryytetyiksi lukiessaan kymmenien tuhansien, ei, satojen tuhansien bonuksista. He miettivät voiko joku ihminen olla niin hyvä ja arvokas, että saa korkean palkan päälle 11,8 milj,€ . Väitän että ei voi.Olisiko näissä bonuksissa mitä ottaa? Bonuksen saaja tuskin edes huomaisi muutaman miljoonan nipistystä.
Bonukset kuulemma kannustavat ihmisiä yltämään extra-saavutuksiin työssään. Eikö kymmmenien tuhansien palkka enää kannusta? Olemme toden totta jakautumassa kahteen kastiin tässä aikaisemmin tasa-arvoisessa Suomenmaassa.
******
15.2.2010
Ulla Lilius:
Työurat ja syyllisyyden taakka
Näin on :
Suomalaisessa työelämän maratonilla työntekijät uuvahtavat ennen maalia. Työssä uupuminen pelottaa entistä useampaa. Korkeasti koulutetuista peräti yli puolet pelkää uupuvansa työssään ennen aikojaan. Tutkijan mukaan työurien pidentäminen on mahdotonta, ellei työelämä muutu. Keskimäärin suomalaiset siirtyvät eläkkeelle 59,4-vuotiaina, mutta vanhuuseläkkeelle jäädään keskimäärin 63,2-vuotiaana. Työkyvyttömyyden takia työelämästä poistuneiden keski-ikä on hieman päälle 52 vuotta. Työkyvyttömyyden yleisimmät syyt ovat mielenterveyden häiriöt ja masennus sekä tuki- ja liikuntaelintensairaudet.
Näin pitäisi olla… mutta ei ole:
Nuorien pitäisi valmistua nopeasti työelämään ja vanhojen pitäisi pysyä siellä pitkään. Nyt alkajaisiksi 3 vuotta pitempään kuin tähän asti. Missä töissä? Työelämään mentäisiin ja siellä oltaisiin jos olisi työtä tarjolla. Tuttavapiirissäni 55-vuotias korkeasti koulutuettu mieshenkilö hakisi vielä ahkerammin töitä jos kutsuttaisiin edes haastatteluun. Hänet sanottiin irti työpaikastaan tuotannollis-taloudellisista syistä vuosi sitten. Ei tarjota töitä päälle 50-vuotiaille, kielitaitoisille, työkokemusta omaaville, heidät on ulkoistettu. Eläkeiän nostaminen kolmella vuodella on juuri tällä hetkellä vaikeasti ymmärrettävä asia. Mutta tulevaisuudessahan on työvoimapulaa.
Toinen vaikeasti ymmärrettävä asia on minulle ollut se että minä en ole maksanutkaan omaa eläkettäni vaan varttuneempien eläkkeitä. No, jos ajattelen että eihän ne minun palkastani maksetut tellit ja lellit ole tietenkään olleet minun nimilapullani varustettuja eläkekassaan kilahtaessaan, niin ymmärrän toki että yhteiseksi hyödyksi olen maksuja maksellut kuitenkin tuntien turvallisuutta siitä että minäkin rahoista osalliseksi pääsen.
Ne suuret ikäluokat, ne suuret ikäluokat:
Osku Pajamäen mielestä on hyvä asia ettei eläketaakkaa sysätä työuraansa aloittelevien harteille vaan että se jakaantuu tasaisemmin eri ikäryhmien kannettavaksi. Ja hän heittää minunkin ja meidän muiden jo eläkeläisten suuntaan ikävän syyllisyyden taakan. Me, suurten ikäluokkien edustajat, eläkkeelle jo päässeet tai juuri pääsemässä olevat olemme hänen mielestään päässeet kuin koira veräjästä HYVILLE TYÖELÄKKEILLE joutumatta maksamaan korkeita maksuja.
Totta, minä olen turvassa, kun minulla on eläke. Mutta valtiovalta on huolehtinut siitä että minun eläkkeeni ostovoima on muutamassa vuodessa mennyt. Silloin minulla ei enää ole mahdollisuutta pidentää työuraani. Mutta jos saan olla terveenä, en kuormita Osku Pajamäkeä ja kumppaneita. Jaksan ehkä osallistua kolmannen sektorin talkoisiin ja olla apuna lasten kaitsemisessa, yksinäisten vanhusten ulkoiluttamisessa, auttamassa lapseni perhettä niin että hän ja hänen vaimonsa voivat tehdä töitä. Olen sellaisen sukupolven kasvatti niin kuin monet ikätoverini että haluan selvitä omillani, olla kuormittamatta sosiaaliturvaa ja maksaa laskuni vaikka joskus olisi vyötä kiristettävä.
Tom Lindblomin ajatuksista verosulkeisista HS Mielipidesivulla 7.2.2010:
Olen monesti miettinyt miten moneen kertaan ja monenlaisia veroja maksanut elämäni varrella. Ja maksan vieläkin eläkeläisenä monenlaisista palveluista käyvän hinnan veroineen. Tätä pohtiessani silmäni osui sunnuntaina 7.pvänä helmikuuta HS:ssä olleeseen sipoolaisen Tom Lindblomin mielipidesivun kirjoitukseen, jonka otsikko oli ”Veromme riittäisivät 20-miljoonaiselle kansalle”. Kirjoituksessaan Lindblom mainitsee työssäkäyvien maksavan yli 2/3 bruttopalkastanaan kunnalle, valtiolle, näiden liikelaitoksille ja valtiona valtiossa eläville työeläkevakuutusyhtiöille, on kunnallisveroa (n 20%), valtiontuloveroa (9-30%), arvonlisäveroa (pääsosin 22%), varainsiirtoveroa (1,6-4%), pääomatuloveroa (28%), perintöveroa (yleisimmin 16%), ajoneuvoveroa, polttoaineveroa, alkoholiveroa, tupakkaveroa, tullia, jätemaksua, tv-lupaa, Ty EL-maksua jne.
Tom Lindblom muistelee lukeneensa että Suomessa on verorahoin ylläpidettyä valtion- ja kunnanhallintoa 20-miljoonaisen kansan tarpeiksi. Mutta verojen maksusta hän kuitenkin iloitsee viedessään nuorimmaistaan eskariin ja seuratessaan hoitajan työtä tämän pitäessä mummoa kädestä mutta ei katsellessaan auraamattomia katuja. Minä, suurten ikäluokkien edustaja pari vuotta sitten eläkkeelle päässyt olen Tom Lindblomin mainitsemiin eläkesulkeisiin osallistunut aikanani ja osallistun vielä eläkkeelläkin pitääkseni pyörät pyörimässä. En minä ilmaiseksi eläkkeelläkään elä. Palveluita käyttämällä hyödytän nuorempianikin ainakin niin kauan kun saan olla terve.
Loppupäätelmä:
Aion kulkea pää pystyssä vaikka eläkeläinen ja suurten ikäluokkien edustaja olenkin. Osku Pajamäkikin on koulutettu osin minun verorahoillani ja rakentamassani hyvinvointiyhteiskunnassa. En aio syyllistyä vaikka minua eläkkeellä olostani syyllistetään.
Vaikka sanotaan että ei pidä provosoitua kun provosoidaan, sen verran olen kuitenkin provosoitunut että olen liittynyt Senioripuolueeseen!
*****
|
