Helsingin osaston kannanottoja, lehtikirjoitukisa jne.

Matti Hölsän blogi: Helsingin vanhuspalvelut investointien edelle!

Helsingin Uutiset 20.1.2010

Helsinki säästää vanhusten kukkarosta

Helsingin vanhusväestö kasvaa edelleen. Vanhusten määrän lisääntyminen aiheuttaa sairaanhoidon ja kuntouttavan hoidon sekä jokapäiväisessä elämässä tarvittavan tuen tarpeen lisääntymistä.

Tähän haasteeseen kaupunki vastaa budjetoimalla tälle vuodelle  vanhusten palveluihin viisi miljoonaa euroa vähemmän vanhusten palveluihin kuin viime vuonna. Tulevinakin vuosina budjettiarviossa ennakoidaan kulujen laskevan tasaisesti.

Vanhusten palvelujen säästöt on Helsingissä aloitettu vähentämällä 150 pitkäaikaissairaspaikkaa ja siirtämällä nämä vanhukset eri organisaation vastuulle tuetun asumisen piiriin. Näin on saatu vähennettyä sinänsä kalliita laitospaikkoja ja vanhukset itse vastaamaan suuresta osasta kustannuksia. Vaikka kyllä laitoksissakin olevat vanhukset maksavat kalliisti hoidostaan.

Laitosten asiakasmaksut perustuvat asiakkaan tulotasoon, ei palvelujen tuottamiseen.  Kuukausituloista riippumatta laitoshoidossa olevalle jää vain 3 euroa/päivä henkilökohtaisiin menoihin. Seurauksena on varsin yleisesti että laitoshoidossa oleva joutuu usein toimeentulotuen ja omaisten auttamisen varaan. Näin voidaan lakiin vedoten viedä lähes kokonaan eläkeläisen tulot.

Tämä käytäntö on voimassa ei vain Helsingissä vaan monissa muissakin kunnissa. Senioripuolue tarttui tähän epäkohtaan ja luovutti 25.11.2009 eduskunnassa hallituspuolueiden edustajille esityksen koskien laitoshoitomaksujen maksukatosta.

Puolue esittääkin laitoshoidolle omakustannusperusteisia hoitomaksuja ja kunnalliselle laitoshoidolle 1000 – 1500 euron/kk enimmäismäärää paikkakunnan kalleusluokituksen mukaan. Hoidettavalle tulee Senioripuolueen esityksen mukaan jäädä vähintään 150 euroa käyttövaraa kuukaudessa.

Puolue esittää että ehdotetut hinnoitteluperusteet koskisivat myös yksityisiä palveluntuottajia silloin, kun palvelut on ulkoistettu.

Helsinki on maamme ainoa kansainvälinen metropolialue, joka johtaa kehitystä koko maatakin ajatellen - hyvässä ja pahassa. Siksi on tärkeää, että täällä hoidetaan myös vanhusten palvelut kunnolla ilman, että hoito on puutteellista  tai vie asiakkaat taloudelliseen ahdinkoon.

Matti Hölsä

Puheenjohtaja
Helsingin paikallisosasto
Suomen Senioripuolue rp

Helsingin Uutiset 15.7.2009

Kuka pitää vanhusten puolta?

 HS 7.6.2008

Äänestyslakko ei auta eläkeläisiä

Eläkeläisten asioista käydään vilkasta keskustelua monilla forumeilla. Tärkeiksi aiheiksi ovat nousseet taitettu  indeksi, verotus sekä ikääntyvien palvelut.

 Mutta mitä tapahtui vaalien jälkeen? Indeksi on entinen eikä muutosta ole luvassa. Verotusta rukattiin, mutta vieläkin se on raskaampaa kuin palkkaverotus. Palvelujen parantaminen etenee missä etenee, selvää tahtotilan muutosta on vaikea havaita.

 Tuskin mitään, sillä näin ei saataisi eduskuntaan tai kunnallisvaltuustoihin yhtään omaa edustajaa! Ja haluttiinpa tai ei, vain edustajiksi valitut ovat päättämässä yhteisistä asioistamme.

 Kun saamme omia edustajia läpi, voimme olla varmoja, että näitä ei jyrätä hiljaisiksi minkaan suuren puolueen ohjelman takia!

HS 6.6.2008

Vaalirahoista keskustelu varastaa huomion itse asialta

Hallituspuolueet ja oppositio ovat salaa mielissään, kun median ja kansan
kaikki huomio on täysin kiinnittynyt tukiyhdistysten jakaman
vaalirahoituksen salailuun. Siinä kuitenkin liikkuu vain pieni murto-osa siitä
kokonaisrahoituksesta, jonka puolueet saavat käyttöönsä.

Varsinainen rahasampo löytyy muualta. Lakiin perustuvaa ns. puoluetukea valtio jakoi eduskuntapuolueille kansanedustajien suhteessa viime vuonna n. 15 milj.
euroa ja tämän lisäksi erikseen annettin vielä lehdistötukea n. 8 milj. euroa.

Tässä maassa on 11 rekisteröitynyttä puoluetta, jotka edustavat merkittävää
osaa äänestäjäkunnasta ja asettavat ehdokkaita sekä kunnallis- että
eduskuntavaaleihin. Näistä kahdeksan on tällä hetkellä edustettuina
eduskunnassa. Eikö kaikkien rekisteröityneiden puolueiden tulisi saada
osansa valtion maksamasta puoluetuesta?  Tähän kysymyksen on ottanut kantaa myös Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous suosittelemalla
jakoperusteeksi vaaleissa saatujen äänten tai saatujen kansanedustajapaikkojen lukumäärää. Lakia muuttamalla voitaisiin käyttää rinnakkain näitä molempia tapoja tai siiryä ensin mainittuun vaihtoehtoon.

Voi vain ihmetellä sitä, miten vasta puoluerekisteriin hyväksyttyjen puolueiden on ylipäätään mahdollista saada tavoitteitaan julki yhteiskunnassa ja kilpailla oikeudenmukisin ehdoin äänestäjistä vakiintuneempien puolueiden kanssa, kun niillä ei ole varallisuutta ostaa näkyvyyttä mediassa. Kuinka on mahdollista, että demokratialla ylpeilevä tasavalta sallii julkista
rahoitusta käytettävän vain vallassa olevien hyväksi. Eikö tässä anneta väärällä
tavalla kilpailuetua niille, joilla jo on kaikki valtit käsissään?

Epäilen kuitenkin, että jos hallitus antaisikin esityksen uudeksi laiksi,
niin eduskunta todennäköisesti pitäisi huolta, ettei sen apajille tule vieraita kalastajia.

Vakava kysymys kuitenkin kuuluu, miten hallitus, jonka tehtäväksi on
perustuslaissa määrätty kansalaisten tasavertainen kohtelu, vaalii ja
toteuttaa tätä velvoitetta?

Aino Tornivuori
Helsinki

10.2.2008

Aino Tornivuori, Helsinki:

Nyt meillä on uusi keskustan ja kokoomuksen tähdittämä hallitus. Mikä on muuttunut. Paineen alla eläkkeiden verotusta on kohtuullistettu. Se oli suurista epäkohdista toinen, mutta vielä suuremmasta, taitetusta indeksistä luopumisesta ei hallitusohjelmassa ole mainintaa, eikä voikaan olla, sillä se ei ole sisältynyt minkään hallituspuolueen tavoiteohjelmaan.

Meitä eläkeläisiä on kuitenkin n. 1,3 miljoonaa, joten joukkovoimaa pitäisi olla yllin kyllin maassa, jossa on vain 5,3 miljoonaa asukasta. Miksi emme saa ääntämme kuuluviin. Miksi me olemme kuin huutavan ääni korvessa. Siksi, että me olemme jakautuneet eri puolueiden kannattajiksi ja hävinneet näin marginaalisiksi vaikuttajiksi. On inhimillistä ja suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluvaa, olla uskollinen niille aatteille ja ihanteille, joihin jo nuorena on sitoutunut, mutta on järjenvastaista pitää niistä sitkeästi kiinni enää silloin, kun oma ja puolison hyvinvointi on uhrattava niiden eteen.

Siinä vaiheessa kun palkkatyöntekijä muuttuu eläkeläiseksi, hän muuttuu samalla näkymättömäksi, ihmiseksi, jonka mielipiteistä ei tarvitse enää välittää. Siksi eläkeläisten pitää ryhdistäytyä ja koota voimansa yhteen puolueeseen, joka selkeästi on ilmoittanut tavoitteeksensa eläkeläisten edun valvonnan. Meidän on hakeuduttava yhteen samankaltaisten ihmisten kanssa pärjätäksemme tässä yhteiskunnassa ja kun joukkovoimaa on, sitä on käytettävä asioiden korjaamiseksi. Nyt ei auta levitellä käsiään, vaan on toimen aika.  Ensimmäinen askel järkevään suuntaan on ryhtyä kannattamaan Suomen senioripuoluetta ja seuraavissa kunnallisvaaleissa äänestää sen asettamia ehdokkaita.