Onko puoluepoliittinen järjestelmämme muutosten edessä?

Viimeaikaisessa puoluetutkimuksessa ja myös alan keskusteluissa on noussut esille, että perinteisen puoluejärjestelmämme uskottavuus on syvenevässä kriisissä. Tämä ilmenee mm. suurten yleispuolueidemme jäsenmäärien jatkuvana alenemisena, äänestäjien puolueliikkuvuuden lisääntymisenä ja äänestyshalukkuuden jatkuvana heikkenemisenä.

      Taustatekijänä on yhteiskunta- ja luokkarakenne-erojen tasoittuminen. Sen seurauksena suuret yleispuolueemme ovat joutuneet muokkaamaan arvopohjansa, ideologiansa ja jopa tavoitteensa siinä määrin toistensa kaltaisiksi, ettei niiden keskinäisiä eroja ja vastakkainasettelua voi enää uskottavasti osoittaa. Jokainen puolue julistaa myös ajavansa kaikkien asioita ja kaikkia asioita. Miten äänestäjä voi tällaisessa tilanteessa löytää todellisen etujensa ajajan?

      Ei olekaan ihme, että vaaleissa ehdokkaiden kannatus perustuu yhä enenevässä määrin esimerkiksi ulkonäköön, urheilusaavutuksiin, sukupuoleen ynnä muihin luottamustehtävien hoitamisen kannalta täysin toisarvoisiin julkkisominaisuuksiin. Tämä kaikki osoittaa, että perinteinen tapa hahmottaa puoluepolitiikkaa on alettu lisääntyvässä määrin kyseenalaistaa.

      Vaihtoehdoksi ja ennen pitkää myös toimivaksi käytännön ratkaisuksi näyttävät nousevan niin meillä Suomessa kuin myös muulla Länsimaissa yhden asian puolueet, joissa ovat keskeisessä asemassa ekspertit ja intressiryhmät. Asiantuntemus näissä puolueissa ei siis ole ideologinen vaan tietyn alan, asian tai ryhmittymän tietotaitoa osoittava. Tällaisista puolueista esimerkkeinä voidaan mainita jo vallan kahvassa olevat Vihreät sekä nousussa oleva eläkeläisten etuja ajava Suomen Senioripuolue.

      Näyttää jopa siltä, että tällainen erityisteemaan perustuva puoluepolitiikka soveltuu hyvin myös globalisoituvaan maailmaan. On helpompi toimia ylikansallisesti yhden asian tiimoilla kuin yrittää sopeuttaa eri kansojen keskenään vaihtelevat ideologiat toisiinsa. Olin itse kuukausi sitten tällaisen tapahtuman todistajana ”Seniorikansalaisten kansainvälisessä” konferenssissa Istanbulissa, jossa oli edustajia yli 40 maasta. Siellä luotiin yksimielisesti perusteet koko maailman seniorien yhteistyölle. Samalla tuli todistettua, että yhden asian liike on myös kansainvälisesti käyttökelpoinen ratkaisu.

Esko A Repo

hallintotieteiden tohtori

Tampere

 Takaisin etusivulle